“Harri Kuusijärvi is a prog- and avant-progger who, like fellow Finns Pohjonen and Mäkinen, is ushering the accordion into novel sonic spaces. – – A beautifully concieved and played album [Music for a Family Picnic], the overall aesthetic is one of collectivism, capaciousness and restraint.”
New York City Jazz Record 2018
“In other words: unexpected, curious, striking, offbeat, rockin’, avant-garde, and fucking good. – – This trio [Koutus] is loaded for bear and willing to hunt its prey through thick and thin, tundra and freeway, jungle and library, so never get too relaxed at any point. Koutus is one of the best discs to emerge this year, regardless of category.”
“Harri's accordion play sometimes stands up at the very front and sometimes sits down behind all the instruments. He can be mentioned as the forward and as the goalkeeper... namely the key player. Awesome really.”
“I have to say that I don’t think I’ve ever been completely astonished at the first listen to a CD as when I slipped in Harri Kuusijarvi Koutus’ debut Koutus – – Koutus is startling, stunning and ferocious.”
"Harmonikan ei tarvitse olla kultainen, jos kosketus siihen on. Harri Kuusijärvellä tämä kosketus on. – – On virkistävää ja lohdullista kuulla, että tässä viisrivisen luvatussa maassa kyseisellä instrumentilla voi tehdä viiden tähden levyn. Music for a Family Picnic on jäljittelemätön kokoelma niitä hetkiä, jotka koskettavat, riemastuttavat ja muistuvat mieleen vuosienkin jälkeen sellaisina kuin ne ovat. ★★★★★"
"Kuusijärven, kontrabasisti Eero Tikkasen ja saksofonisti Pauli Lyytisen ilmaisulla ei tuntunut olevan mitään rajoja. Trion musiikki oli intohimoista ja tunteellista kuin tango, mutta banaalia se ei ollut: se osasi myös nauraa itselleen."
"Kuusijärven ”kurtun” käsittely oli mukaansatempaavan omintakeista, vetävää, maittavasti ryöpsähtelevää. Soitto kulki laajalla sektorilla seesteisestä mietteliäisyydestä rennosti purskahtelevaan voimalliseen ryöpytykseen, missä haettiin harmonikan äärirajoja. Erinomaista vetovoimaa, lumoavaa imua, mistä kuulija ei voi olla innostumatta."
“Harri Kuusijärven sävellykset edustavat 'avantfuusiohaitarijazzia', jota voisi vaatimattomasti tituleerata suomalaisen nykymusiikin kiehtovimmaksi aluevaltaukseksi.”
“Harri Kuusijärvi Koutus pistää totaalisesti uusiksi kuluttajan mielikuvat harmonikkamusiikista. – – Harri Kuusijärven harmonikka, Veikki Virkajärven sähkökitara sekä Tatu Rönkön lyömäsoittimet kutovat Koutuksella varsin herkullisen taidemusiikin ryijyn. Trion ilmaisussa avantgarde-orientoitunut jazz ja progressiivinen rock ilakoivat estottomasti, eikä tilaisuuksia vimmaiseen improvisaatioon jätetä käyttämättä. – – ★★★★★”
"Kuusijärvi zeigte sich als erstklassiger Akkordeonist; er brillierte am schwarzen Spelunkenkrokodil, ließ das herrliche Instrument wehmütig schluchzen, jammern und klagen, wie es nur wenigen möglich ist."
"Tuttu ja turvallinen muuntui Pauli Lyytisen saksofonin, Harri Kuusijärven harmonikan ja Eero Tikkasen kontrabasson käsittelyssä vuoroin kohti svengiä vuoroin improvisaation irti repimää avantgardeakin. – – Perusteellista ja perusteltua suomalaiseen mielenlaatuun käypää ja sitä omintakeisesti uudistavaa nykymusiikkia."
[Sole Azul -yhtyeen Juuret-festivaalin keikasta]
"Naltion ensimmäinen minimalistinen ja elektroninen minuutti tuo etäisesti mieleen Kimmo Pohjosen, mutta harmonikansoittaja Harri Kuusijärveä ei kannata verrata häneen, vaikka soitin on sama. Pyrkimyksissä lienee silti yhtäläisyyksiä – yritys löytää harmonikasta uutta ja omaa sekä halu muuttaa mielikuvia. Kuusijärvenkin säveltämä musiikki on tyylien välistä – ei rockia, jazzia, folkia tai nykymusiikkia, vaikka melodisempaa ja kappalemaisempaa. – – Koutus tavoittelee onnistuneesti omaa yhtyesoundia. ★★★★"
"Music for a Family Picnic vihjaa, että hedelmällinen kokeellisuus on voimissaan Pohjolassa. Lappilaislähtöinen harmonikkataiteilija Harri Kuusijäri sekä hänen yhtyeensä riipivät avantgarde- ja fuusiotrippailunsa inspiraatiot ihmiselämän koukeroista. Bändi kirmaa nerokkaasti leijailusta rypistelyyn, eikä arkaile etsiytyä instrumenttiensa suorituskyvyn rajoille. ★★★★★"
Monipuolinen harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi on vienyt suomalaista nykymusiikkia maailmalle jo usean vuoden ajan. Sole Azul -yhtyeen myötä asetelma kuitenkin kääntyy päälaelleen: nyt ei viedä, ainoastaan tuodaan. – – Trio puskee suomalaisen tangoperinteen ovista sisään koputtamatta pitäen kuulijan tiukasti otteessaan läpi intohimoisen ja monivaiheisen matkan. ★★★★
"En tangolåt är trovärdig då man kan relatera till den som till en verklig berättelse. Det vet trion Sole Azul. – – Trots att Sole Azuls musik är en kombination av traditionellt och modernt, är den ändå klart mera än bara fusion av stilar."
"Miekkaniemen lukuisien loistokeikkojen joukossa Sole Azul karautti kirkkaasti A1-kategoriaan. – – Miljöön ja musiikin kohtaaminen oli kutkuttava: Miekkaniemessä uusi kohtaa vanhan ihan konkreettisesti, ja sama perinteen pohjalta eteenpäin ja johonkin ihan omaan kurottava henki leimaa Harri Kuusijärven ja kumppanien musiikkia."
"Quasi Tangon voima piilee uuden tuotannon lisäksi syväosaamisessa; tiheäsyisen ja täyteläisen soinnin tunnelmanvaihdoksissa sekä kasvavien kierrosnopeuksien ärhäkässä vetovoimassa. Laulusolistin ja sanojen sijaan parrasvaloissa loistavat hengittävä yhteissoitto sekä välillä varsin rapeiksi hersyttelyiksi yltyvät taituritulkitsijoiden soolot."
"Täysakustisessa triossa vahva perinnetietoisuus yhdistyy hilpeän avantgardistisiin sävyihin. – – Kaikkiaan keikka perustuu harmonikansoittaja Harri Kuusijärven, basisti Eero Tikkasen ja saksofonisti Pauli Lyytisen hienoon yhteispeliin ja vuorotteluun. Soittajat jakelevat toisilleen syöttöpisteitä ilakoivasti mutkittelevassa ilmapiirissä, johon mahtuu niin tummia kuin valoisiakin sävyjä, puhtaita ja outoja harmonioita, kepeää leikittelyä ja suoranaista meteliä."
[Sole Azul -yhtyeen Validi Karkia -keikasta]
“The accordion playing alone is worth the price of the ticket. But doing compositional metal too makes it a double-deal, a Dubble-Bubble without the need to break the gum rectangle in two. – – This music stays with you after a while. It’s in its own way beautiful. And it lasts longer than a hunk of bubble gum. Much longer. Recommended!”
Gapplegate Guitar and Bass Blog 2014
“Último-teos on kuvaus syvästä kumppanuudesta ja sen surullisesta katoamisesta. – – Harri Kuusijärven haitari soi juuri niin kuin pitää, tukahdutetusti kertoen. Edes yleisössä tahattomasti känisevä sylivauva ei pilaa tunnelmaa, vaan tuntuu melkein kuuluvan esitykseen.”
"Koutuksen musiikki on vaikeasti lokeroitavissa, sillä se sisältää useita erilaisia tyylisuuntia. Se on rohkean ennakkoluulotonta tekemistä, missä kokeileva vapaus yhdistyy saumattomaan yhteistyöhän. Musiikki on sisällöltään huomiota herättävää, siinä on monia ulottuvuuksia, heittäytymistä uusille urille, uteliasta keskinäistä keskustelua nousuineen ja laskuineen. Soitto on välillä julman rajua ja hurjaa tyrmäten äkkiarvaamatta kuin vasen koukku iskeytyessään solar plexukseen."
“Harri Kuusijärvi Koutus luo uusia kytkentöjä suomalaiseen jazziin. Harri Kuusijärven harmonikan, Veikki Virkajärven sähkökitaran ja Tatu Rönkön lyömäsoitinten symbioosi on harvinaisuus, ja samalla vuoden virkistävin tuttavuus. – – Yhteys Pellon pohjoisen selkosiin ja mentaliteettiin välittyy ilmaisusta. Sitä ilmentää paitsi omaperäinen tapa yhdistää instrumentteja ja musiikillisia ideoita, myös soitteiden äänimaisema: kappaleista huokuu yhtä lailla levollinen avaruus kuin mielikuvien villi vapaus. Kaikkineen Koutus on vakuuttava avaus. Melodiset kaaret kantavat komeasti ja rumpujen kumusta aistii shamanistisen palon.”
Turun Sanomat 2014
Pidä perinnöstä kiinni, mutta lähde lentoon, on ollut reseptinä. – – Sole Azulin muusikot osaavat kyllä kertoa tarinoita ilman sanojakin, ja siitä itse asiassa onkin kysymys: bändillä on tarina, levyllä on tarina, ja jokaisella kappaleella omansa. Kulttuurien ja musiikkikulttuurien ristivalotus, herkulliset juonenkäänteet, yksilöllisyyden ja vuorovaikutuksen värähtely limittäin ja lomittain, näistä syntyy Sole Azulin voima ja kunnia. 4,5/5
“Harri Kuusijärven loistelias Koutus-projekti tähystää kimurantteihin kangastuksiin. Taidemusiikilla sekä fuusioituneella jazzilla operoiva albumi puhkuu uhkaa King Crimsonin ja Univers Zeron teosten lailla, mutta taitaa myös hienovaraisuuden. Harri Kuusijärven harmonikan sävyt kietoutuvat perin elämyksellisesti Veikki Virkajärven sähkökitaravallitukseen. ★★★★★ ”
Ilkka 2014
"In Strange Lands is a gem of an album, the kind of soundtrack to life that makes your environment tremble with naiveté and wonder. Lassila, Santavuori, and Kuusijärvi play off each other beautifully, and with great invention so that Sampo Lassila Narinkka’s magical art-compositions settle the listener into the director’s seat."
“Kuusijärven soitto on tarkasti nyanssoitua ja herkkää, vaikka tilanteen niin vaatiessa löytyy myös tulivoimaa ja energiaa. – – Harvoin kuulee niin hienovireistä ja hioitunutta yhteissoittoa kuin sunnuntain konsertissa. Basisti Sampo Lassila, viulisti Aleksi Santavuori ja haitaristi Harri Kuusijärvi ovat kaikki muusikoita, jotka tekevät soittimellaan mitä tahtovat. Tekninen osaaminen ei tuota rajoitteita. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – emme kuulleet yhtään tyhjää nuottia. Kokonaisuus oli tarkkaan harkittu, mutta esittäminen hetkeen heittäytyvää, innoittunutta. Soitossa oli sisältöä ja pieteettiä.”
Hämeen Sanomat 2012
“Nyt mennään sfääreissa, joissa kainous ja ujous jää unhoon. Tuore inspiraatio, vapaus ja kouriintuntuva tunne saavat kuulijan housunpuntit tutisemaan. Milloin rajun raa’an täyslaidallisen myötä, milloin herkän hellyyden ja palavan intohimon sytyttämänä. – – Sen [Koutus-albumin] genret ja kontrastimaailma ovat valtaisat. Suorastaan vapaamielisen brutaalitkin. Kuunnelkaa hyvät ihmiset, millaista on elämä Koutuksentiellä Lankojärvellä!”
“Hiljaisuus on sääntö. Bändi improvisoi taidolla ja viistolla näkemyksellä taidemusiikin, jazzin ja rockin aineksilla. Retrohenkistä fuusiomusiikkia, mutta huumorilla. Kuulijalla on samaan aikaan sekä rentoutunut että jännittynyt olo kun musiikki vie, mutta useinkaan ei tiedä, että mihin suuntaan.”
[Koutus-yhtyeen Turku Jazz Festival -keikasta]
“Jos edistyksellisen musiikin mestari, basisti Pekka Pohjola, vei suomalaiseen metsään, hanuristi Harri Kuusijärvi Pellon Lankojärveltä vie tunturiin. – – Harri kertoo hanurillaan tarinoita, joista kuulijan on helppo ottaa kiinni. Hänen taikansa on tavassa yhdistää kevyt ja vakava musiikki, rajoja ei ole.”
“Hurjimmillaan trio [Koutus] maalaa alkuvoimaisia maisemakuvia ja sekoittaa progerockin, nykymusiikin ja jazzinkin elementit villiksi myrskyksi. Toisaalta kun trio hiljentyy herkistelemään, henkii musiikki kuulasta kesäyön valoa. Moneen eri suuntaan avautuva Koutus ei antaudu helposti genre-rajojen kahleisiin, vaan se on luokiteltava yksinkertaisesti mielenkiintoisen, jännittävän ja siis hyvän musiikin lokeroon.”
“Liikutaan kuitenkin laajalla alueella: tarjolla on kaunista vähäeleisyyttä, pieniä nyansseja, hauraita tunnelmia, mutta toisaalla pitelee myös sähkömyrskyjä ja rajuilmoja. Kaikki on tarkasti mietitty, soundit huolellisesti rakennettu, mennään huolellisesti kuin elokuvan kohtauksissa. Vaikutelma on usein dramaattinen, Kuusijärvellä olisi varmasti paljon käyttöä näyttämömusiikin puolella. – – Uusi kansanmusiiki ja jazz kiittävät, ja juuri nyt ajankohtaisin kiitettävä on Harri Kuusijärvi.”
“Varsin vapaassa improvisaation kentässä leijaillut yhtye iskeytyi ennalta-arvaamattoman rehevästi ja järkähtämättömän voimallisesti uteliaana muurahaispesään sorkkimaan, työntäen sieltä onkalot auki ja muurahaiset pakosalle. Tähän malliin Koutuksen soittama musiikki levittäytyi myös kuulijan korviin. Se avasi ”vaikkuröörit” apposen auki samalla jättäen kuulijan ihmetyksen valtaan. Mistä tämä tuli ja minne se meni! Niin se on, paikoin jopa häkellyttävän vaikuttava soitto oli uudenlaista ja mieleenpainuvaa.”
“Harri Kuusijärvi (dragspel & kompositör), Veikki Virkajärvi (elgitarr) och Tatu Rönkkö (trummor) har gjort en häpnadsväckande skiva med oerhört rörlig instrumentalmusik inspirerad av finländska Koutus’ arktiska landskap – även om jag förnimmer en stor värme i de stycken där trion låter håret hänga ner och bara har hyfsat fullt ställ – ett av månadens verkliga utropstecken och progressiv rock från ett fullständigt oväntat håll.”